”Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen tykö kuulemaan häntä”. Luuk. 15:1

Kristuksen luona syntinen herää ja totuus voittaa valheen. Kristus ajaa ulos riivaajia,                   ja sielut vapautuvat synnin kahleista.Näin kävi siihen aikaan kun syntiset ja publikaanit tulivat kuulemaanJeesuksen Kristuksen sanoja. Ne sanat olivat totuudella suolattuja.                            Niistä kävi Pyhän Hengen nuhteleva voima kuulijain omaantuntoon.

Moni suuttui ja pakeni.Mutta sittenkään he eivät malttaneet pysyä poissa Kristuksen luota.Niin kuin magneetti vetää rautaa puoleensa, samoin myöskin Kristuksen vilpitön rakkaus syntisiin veti publikaanit ja syntiset häntä kuulemaan.

Niin tapahtui ”siihen aikaan”. Entä nyt?                                                                                           Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen sanoissaan oleva totuus ei vieläkään jätä omiatuntoja väärään rauhaan. Sana, jonka Kristus on syövyttänyt omaantuntoon,                    seuraa meitä matkallamme.Valheen henki sydämessä riitelee kyllä sitä vastaan.

Aluksi suruttomuudessaan sanan satuttama syntinen on tämän valheen hengen puolella                   ja vastustaa, jopa pilkkaakin sanan nuhteita.       

Mutta kun sisäinen hätä vetää uudelleen ja uudelleen Kristusta kuulemaan, ei lopulta enää jaksa riistäytyä sanan tuomion alta, vaan on suostuttava olemaan tekojensa kaltaisena elävän Jumalan tuomittavana.

Kun tämä suuri muutos tapahtuu syntisessä Herran sanan kuulon kautta,                                          Kristuksen rakkaus alkaa voittaa hänen sydämensä.Ihminen ei enää tyydy pintapuoliseen sana tietoon, vaan etsii nyt elämää ja voimaa.Kuolleesta on tullut elävä, syntisestä Kristuksen armon kautta sovitettu Jumalan lapsi.

Onko sinulle jo näin käynyt?

Pentti Pihkakoski

Kevät
Suomen kevät, muuttolinnut saapuvat,lumi sulaa,vedet vapautuvat jään kahleista.
Koivujen silmut kasvavat, pajut kukkivat. Lintujen laulu täyttää ilman.
Maa on vielä kosteaa, jäistäkin, routaa löytyy.
Kädet tuntuvat olevan täynnä kaikenlaisia asioita,
pitäisi sitä ja tätä kevätsiivousta tehdä, sisällä ja pihalla.
Kevät lie myös siellä, missä kädet upotetaan multaan,usein ajattelematta, mitä multa on.
Kädet mullassa, toiveena uuden kasvun näkeminen, sadon saaminen.
Pienen vihreän taimen suojaaminen kylmältä, hallalta, joka helposti vaanii kylvöjämme.

Ihmismielen kevät, millainen se lie? Nuoruus kaikkine nuoruuteen kuuluvine asioineen
vai olisiko ihmismielen kevät jo peräti lapsuudessa,
kun maailma ei vielä ole vienyt luottamusta elämän kantamiseen.
Vai löydänko ihmismieleen kevään sieltä, missä Jumalan Henki tuntuu kutsuvan harhapoluilla
harhaillutta ihmislasta.
Kuinka lapsuuden ja nuoruuden toiveet ovat tuhoutuneet maailman myrskyissä.
Toiveiden, uskon häipyminen , ihminen omien epäonnistumisten, miksei myös toisten tekojen kautta ajautunut umpikujaan.
Kun silmiin katsoo vain tyhjä kuori, kun kysymykseen vastataan vältellen,
kun kuulijakaan ei kysy tarkoituksella kuulumisia, vaan vain kohteliaisuudesta,
tavan vuoksi,haluamatta kuulla todellista vastausta.
Olemmeko edes kykeneviä kuulemaan ihmisen hätää,
niiden joiden asiat näyttävät olevan hyvin,
tai niiden jotka kantavat vastuuta, niin tai niiden jotka ovat omissa
silmissämme epäonnistuneita,jopa arvottomia.
Haluammeko kuulla epäonnistumisista, pettymyksistä, teoista jotka ovet vieneet ihmisarvon.
Osaammeko kantaa ihmistä Jumalan eteen sanoin, mutta myös teoin.
No minun ainakin on sanottava, että en osaa.

Mutta keväästähän minun piti. Ihmismielen kevät, onko se siellä, missä Jumalan henki puhaltaa,
missä lämpö sulattaa jäitä, elämän pettymyksiä, elämän epäonnistumisia pois,
tuoden ja luoden uutta elämää, kuten keväällä kuuluukin. Pieni hento taimi,
ihmissydän, hallan vaaniessa. Jossain kohden routa tuntuu estävän kasvua,
hidastavan Jumalan rakkauden kokemista, jossain kohden on liian märkää,
liian vaarallista liikkua, upottavaa, sellaista joka voi siellä liikkujankin tartuttaa,
asioita joille on annettava aikaa, kevättuulen, ahavan kuivattava
voima tekee tehtävänsä luonnossa. Ihmissydämessa Pyhä Henki avaa ja sulkee,
tuo esiin totuutta Jumalasta,kasvun antajasta- miksei ihmismielestäkin.

Niin, millaisin käsin siellä olen,jos ylipäätään olen, tukemassa hentoa kasvua,
kastelemassa Jumalan antamaa elämää, kuinka lannoitan tuota ihmissydämen kasvumaata,
josta kuljettu sivutie on vienyt voiman, jonka kasvupohja on huonontunut.
Jumala antaa kasvun, sen tiedämme. Me ihmiset hämmenämme omalla laillamme omaa ja
väliin toistenkin elämää, omilla mielipiteillämme, omilla tavoillamme.
Mahtavatko käsissäni olla millaiset hanskat, kun elämän tekemään multaan ne sotken,
mahdanko osata heittää pois ne osat, jotka eivät ravitse ,eivät tue kasvua.
Mistä ylipäätään otan kasvualustani . Osaanko hakea siihen Sanan pohjalta tukea,
vastata kärsivälle näin sanoo Sana.
Niin, ehkä jälleen epäonnistun, mutta siinä juuri voi olla se siunaus,
joka muuttuu kasvualustaksi jollekin uudelle. Tieto siitä, että Jumalan rakkaus riittää,
armon valta yli tekojemme on tärkeää minulle, sinulle.
Armo tarvitsee antajan ja niin, tietty myös vastaanottajan.
Olisiko aika kylvää armonkylvö, omaan mieleen, omaan sydämeen,
jakaa toisille sen voimaa ja siunausta.. tänä keväänä, juuri nyt.
Kevät mahdollisuuksien aikaa , myös Jumalan maailmassa.

Kaija Laukkanen

Happamaton ja hapatus

Israelin kansa söi happamattoman leivän,
pääsiäislampaan sekä katkerat yrtit pelastuessaan Egyptistä. (2. Moos.12:8)
Karitsan teurastuksen jälkeen ulko-oven pihtipielet ja oven päällinen siveltiin karitsan verellä.
Näin veri oli pelastuksen merkkinä, ettei Herra surmaisi kansaansa,
kun hän kulki läpi Egyptin tuomiten sen tuhoon Egyptin jumalien tähden. (2 Moos 12:12-13).
Sana pääsiäinen, ”päsah”tarkoittaa kulkea ohi.

VT:n karitsa oli esikuva Uuden liiton pääsiäislampaastamme Jeesuksesta Kristuksesta,
josta Paavali kirjoittaa 1. Kor 5:7 – 13. Paavali käskee perata pois vanhan hapantaikinan ja
viettää juhlaa happamattomina vilpittömyydessä ja totuudessa. Hän tuo esille,
että hapatus tulee tuomita ja pitää erillään happamattomasta.
Tuomio ei koske maailmassa olevia, vaan kysymyksessä on seurakuntakuri.
Raamatunkohdassa Paavali vertaa seurakuntaa happamattomaan taikinaan ja
Kristus on uhrattu pääsiäislampaana seurakunnan puolesta.
Jeesuksen ensimmäinen temppelissä käynti liittyy pääsiäisjuhlaan. (Luuk 2:41 – 51)
Jeesuksen viimeinen ateria oli pääsiäisateria.

(Mark 14:12 – 16) Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa.
IRT:ssä happamaton kuvaa puhdasta, ja koska Kristus on puhdas sekä koko totuus,
virheetön uhrikaritsamme, niin hänen kauttaan me saamme perata pois saastaisuuden,
hapatuksen. Jeesus käski kavahtamaan fariseusten hapatusta. (Luuk 12:1 – 3)
Fariseus tarkoittaa ulkokultaista, tekopyhyyttä, joka kieltää Jumalan sanan opetuksen.
He opettavat vääriä opetuksia,
heidän ihmisoppinsa eivät pelasta.
Vanhurskaus tulee armosta Jeesuksen veren ansion tähden.
Hapatus on synnin vertauskuva.
Niinkuin epäuskoinen sydän Jumalan silmissä,
niin hapan myös saa alkunsa käymisen seurauksena muodostuneista hapoista,
vallaten vähitellen koko kohteensa.
Ensin vähän maistuu happamalta, mutta lopulta leviää koko taikinaan.
Jeesus varoittaa eksytyksestä, valheesta, väärästä opista. Jos se
pääsee seurakuntaan, se hapattaa uskovat pois Jumalan sanan totuudesta.
Harhaopit ovatkin tunkeutuneet kaikkialle, ja kristityt ovat Jumalan tuomion kohteena,
jossa joukko jaetaan kahtia. Vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit,
Herra tutkii sydämemme aitouden ja totuudellisuuden hänen sanaansa kohtaan.
Sydämen epäusko, vääryys, vilppi tulee esille luopumuksena Raamatun sanaa kohtaan,
kun taassydämen uskon säilyttävät uskovat joutuvat seulaan,
jossa Jumala puhdistaa itselleen palvelijansa,
herättää läheisesti vaeltamaan hänen yhteydessään omaan, syvempään todellisuuteensa.

Pääsiäiskertomuksessa Luukkaan 22. luvussa on vastakkain kaksi herran opetuslasta,
Juudas Iskariot ja Simon Pietari. Tämä kuvaus heistä on myös todellisuutta tänään,
kun Jumalan tuomiot käyvät seurakunnissa jokaisen sydämen läpi.
Molemmat seurasivat Jeesusta palvellen häntä.
Kansa ja kanssapalvelijat eivät tunteneet Juudaksen sydämentilaa,
mutta Herra tiesi sen kieroksi ja valheelliseksi. Juudas oli varas ja kavaltaja. (Joh. 12:4 – 6)
Kavaltaja tarkoittaa henkilöä,
joka anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja, sana kavallus tarkoittaa myös luopumusta.
Juudas nimi tarkoittaa hylkääjää, hylkäsihän hän Herran sanan, Jeesuksen ja totuuden.
Näin käy tänäänkin seurakunnissa Jumalan tuomiossa niille, jotka ovat mielistyneet valheeseen.
He valitsevat eksytyksen, jota kutsuvat herätykseksi. (2. Tess 2:9 – 12, lue jakeet)

Pietari joutui Jumalan sallimaan seulaan, jossa usko näytti loppuneen kokonaan,
mutta Herra sydänten tuntija tiesi, että usko häntä kohtaan ei raukea tyhjiin,
sen osoittaa Luuk. 22:31 – 34: ”…kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”
Pietari tarvitsi kovan seulan, aidon herätyksen, pois omasta itseriittoisuudesta,
että olisi kykenevä palvelemaan Herran laumaa.
Omavanhurskaus olisi valheessa elämistä, joka ei kelpaa Jumalalle.
Mestarin kanssa kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla
todistaa Pietarin sydämen tilan totuuteen, Jumalan sanaan, Jeesukseen. (Joh. 21.luku)

Tuomioissa seurakuntiin tulee esille viljanjyvä akanoista,
happamaton happamasta, totuus valheesta.
Totuuden hylkäävät antautuvat paholaisen valtaan haluineen sen orjuuttamaksi,
joka tapahtuu vähitellen salakavalasti niinkuin hapatus.
Saatana voi lopulta luopumuksen kautta helposti tällaisen uskovan eksyttää tuomion alaiseksi.

Totuuden säilyttävät uskovat ovat tänään seulassa, jolla on iankaikkinen tarkoitus
Jumalan suunnitelmissa heitä kohtaan, saada olla Herran välikappale
hänen huoneensa rakentamisessa, rakkaudessa totuuteen, pyhässä hengessä.
Valinnoilla on suuret seuraukset, koska luopumukseen tai
seulontaan ei kukaan ole valmistautunut kun Jumala ne sallii kohdallemme.

Valvotaan siksi ja kuljetaan rukoillen pysyen Jumalan sanan totuudessa.
Siunattua pääsiäistä sisareni, veljeni.

Juho Yli-Posso

Missä aarrre, siellä sydän

Paavali kirjoittaa Timoteukselle 2. Tim. 4:10:
”Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan,
Cresccens on mennyt Galatiaan ja Titus Dalmatiaan.”
(Raamattu 1992) Sama jae vuoden 1938 käännöksenä:
”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja
matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.”

Tähän maailmaan mieltyminen erottaa meidät toisista uskovista ja jopa Jumalasta.
Maailmaa, sen ihmisiä, voi kyllä rakastaa niinkuin Jumala rakastaa, ja julistaa
evankeliumia ihmisille, jotta hekin pelastuisivat. Maailmaan rakastuminen, sen tapoihin,
arvoihin, mammonaan, pahuuteen ja syntiin mieltyminen on kuitenkin eri asia ja
johtaa ennen pitkää eroon uskovien yhteydestä, kuten kävi Deemakselle.

Jeesus opetti mammonasta Matt. 6:19 -21: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.
Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä
varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”

Taivaaseen kootut aarteet eivät ole vain Jumalalle annettuja varoja, vaan ne
koostuvat kuulaisuuden teoista. Jeesus antoi ymmärtää, että kiintyminen rahaan ja
tavaraan tai vääränlaisiin asioihin johtaa väärään sydämen tilaan.
Hän antaa meille kuitenkin mahdollisuuden tyytyväisyyteen,
kun valitsemme ikuiset arvot maallisten aarteiden sijaan.

Rakastuminen tähän maailmaan on eri asia kuin lankeaminen kiusauksiin ja syntiin.
Jeesus opetti opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, etteivät nämä joutuisi kiusaukseen,
sillä vaikka ihmisellä on tahto hyvän tekemiseen, niin luonto on heikko.
(Matt.26:41) Langenneille on kuitenkin tarjolla Jumalan pelastava armo
vastaan otettavaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Rakastuminen tähän maailmaan
sen sijaan on palaamista entisiin tapoihin, mieltymistä syntiin ja sen tarjoamiin
nautintoihin, joista Raamattu varoittaa esim.

Piet. 1:14: ”Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja,
joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.”
Meidät on kutsuttu pyhään elämään Jumalan yhteydessä, kuten seuraava jae sanoo:
”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi
kaikessa mitä teette”. (1. Piet. 1:15)

Tähän maailmaan rakastuminen vahingoittaa henkeä, sielua ja ruumista.
Jatkuessaan se alkaa erottaa meitä uskovista, seurakuntayhteydestä ja
jopa Jumalasta. Hetkelliset nautinnot eivät korvaa vaeltamista Jumalan yhteydessä.
Jeesus sanoi Matt. 16:26: ” Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen
koko maailmaan, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
” Turvautuminen Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa meidät
Deemaksen kohtalolta. Jeesus ei hylkää ketään, joka tulee hänen luokseen ja
tahtoo hänen seurassaan kulkea.

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja
se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja
elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,
kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” (Tit. 2:11 – 13)

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:
”Jumalan armahtavaan laupeuteten vedoten kehotan teitä, veljet:
Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.
Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne,
niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää,
hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:1 – 2)
Maailmaan mieltyneenä ei voi täysin noudattaa Jumalan tahtoa,
koska Pyhä Henki ei pääse näyttämään sitä eikä ihminen osaa arvioida
Jumalan tahtoa omassa elämässään.

Rakkaus tähän maailmaan ja sen menoon sumentaa hengellisen näkökyvyn
ja ihminen vaeltaa vailla Jumalan kokonaisvaltaista johdatusta.
On siksi tärkeää etsiä Jumalan tahtoa ja noudattaa sitä,
sillä sitä kautta saamme elämäämme siunauksen ja
kasvamme Jumalan armossa ja hänen tuntemisessaan.

Maritta Korkatti

Tänä uuden vuoden 2019 alussakin Jumalan huolenpito toimii ja kaikki on hänen hallinnassaan.

Hän sanoo meille jopa 366 kertaa raamatussa ”Älä pelkää”, sinulle on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra!

20.12.2015 joulunajan viimeinen tilaisuus Kaavilla:

Sydämelleni on Herra Jeesus puhunut jouluevankeliumin kautta tähän kokoukseen asioita,

jotka kiinnittävät mieltämme ja ajatustamme Jeesukseen uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään!

Luuk. 2: 1-20 ja Matt. 2:18 Jumala tietää missä mennään ihan maailmanlaajuisesti, kuten tässäkin kohdassa.

Jumala pani liikkeelle verollepanon, että Maria ja Joosef lähtevät Beetlehemiin, jossa Jeesuksen piti syntyä.

Hän jopa laittoi tähdet liikkumaan niin, että tuo tähti ilmoitti tietäjille Kuninkaan syntyneen Israelissa.

Sieltä kaukaa itäisiltä mailta nuo miehet lähtivät Jumalan suunnitelman mukaan tuomaan lahjoja suurelle Kuninkaalle!

Tänäänkin maailman hätä ja tuska, jopa taivaan tähdet sekä säät ovat hänen hallinnassaan!

Jouluna, suurin osa maailmaa ei tiennyt mitään Jumalan hyvästä pelastussuunnitelmasta eikä syntyvästä Vapahtajasta .

Tänäänkään moni ei tiedä, että Herrojen Herra Jeesus elää ja on tulossa takaisin.

Vain osa tiesi Jeesuksesta, sillä enkeli oli ilmoittanut Marialle ja Joosefille, kuka syntyvä lapsi on.

Jumalalla oli koko ajan tilanteet hallinnassa ja sekin, että suurin Kuningas täytyy syntyä talliin,

eläinsuojaan, vaatimattomiin oloihin. Jumala on ja oli kiinnostunut sekä suunnitellut

kansojen liikkeet ja kaiken Vapahtajan tuloa varten.

Ihan siellä arjen lampaanhoidon keskelle, kedolle,

Hän lähetti enkelinsä ilmoittamaan suuressa kirkkaudessa, että tänä päivänä teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra ! Tänäänkin Pyhä Henki ja Jeesus, Herra haluaa ilmestyä ja puhua meille vapautuksen sanoja, rohkaisun sanoja.

Enkeli sanoi, että ” Älä pelkää” .

Raamatussa on jopa vuoden jokaiselle päivällä tuo sana, 366 kertaa. Joh. 14: 26, 27,

Jeesuksen rauha on sinulle ja minulle varattuna käyttöön tänäänkin!

Siis älä pelkää tulevaisuutta, tätä päivää tai menneisyyttä. Jeesus syntyi vapahtamaan ja poistamaan pelkoa.

Room. 8: 14-16 Lapseuden hengessä ei tarvitse elää pelossa vaan Isämme turvallisilla iankaikkisilla käsivarsilla saamme levätä!

Jumalan kirkkaus Jeesuksen sovituksen ja veren kautta haluaa rohkaista meitä tänä joulunakin ja joka päivä kiinnittämään kaikkemme uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään!

Hän hallitsee ja tietää mitä sinulle kuuluu sekä sen mitä tarvitset.

Luuk. 2: 13,14 osoittaa, että taivaassa tiedettiin tarkkaan ja iloittiin Jeesuksen, Vapahtajan tulemista.

Jumalalla on hyvä tahto sinua ja minua kohtaan tänäänkin.

Yhtä suuri ja jopa suurempi on hetki, jonka Herramme tietää,

on se milloin Hän palaa kuninkaana hakemaan omiaan. 1. Tess. 4:13-18 ja 5: 1-2, 4-6.

Meidän Jeesuksen omien sydämeen on laitettu Pyhän hengen sinetti ja hän puhuu sekä

valmistaa meitä Herran tuloon ihan, kuten Joosefin ja Marian sydämeen tai Simeonin sydämeen, Hannan sydämeen!

Vapahtaja haluaa tänäänkin vahvistaa sinua, kuten koko seurakuntaa olemaan valmis.

Ilm. 2-3 Jeesus, kuningasten kuningas ja Herrojen Herra puhuu sekä valmistaa puhdistaen ja

tuoden kirkkauttaan meidän sydämiin.

Siispä laula ja kiitä, palvo Jeesusta Vapahtajaasi, että Hän on arvollinen saamaan kunnian ja

Hän hallitsee niin maailmankaikkeutta, tähtiä , ilmoja, eri maita ja myös sinun elämääsi.

Hän, Karitsa, Vapahtaja sanoo sinulle tähän päivään ” Älä pelkää”, nosta pääsi,

sinun Herrasi on sinun kanssasi ja tulee pian hakemaan omansa taivaan juhliin!

Tänäänkin Jeesus puhdistaa matkan lioista ja vahvistaa uskoamme Häneen,

joka on syntiemme sovitus, pelastaja!

Harri Tiainen

HOOSIANNA DAAVIDIN POIKA, (Herra auta, pelasta). Matt 21:1-9.

Jerusalemissa kansa huusi Hoosiannaa Jeesuksen tullessa aasilla ratsastaen heidän luokseen.
Adventtiaika alkaa Hoosianna-laululla tänäänkin,
koska joulun aikaan juhlimme Vapahtajan syntymää.

Jeesus tuli kerran Raamatun lupauksen täyttäjänä Israelin kansan keskelle,
Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa. Nyt Herraa Kristusta odotamme tulevan ihmisten sydämiin,
ennen hänen tulemustaan pilvissä aikain lopulla.

Siitä muistuttaa meitä toinen adventtisunnuntai, Karitsan häitä seuraa
Kunnian Kuninkaan tulo Jerusalemiin, ja taakse on jäänyt nöyränä ratsastus aasilla.
Palmusunnuntaihin liittyvä kertomus adventtisunnuntaina muistuttaa meitä
Kristuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta meidän, syntisten kurjien vuoksi.
Kolmas adventti kehoittaakin ihmisiä katumukseen ja parannuksen tekoon,
Hengen adventtisunnuntaina.

Johannes Kastaja saarnasi kerran ihmisille sydämen maaperän raivauksesta, Herralla.
Meillä myös on aihetta raivaustoimille, jonka Herramme suorittaa,
kun alistumme Pyhän Hengen alaisuuteen.
Neljäs adventtisunnuntai kysyy, olemmeko valmiit ottamaan hänet vastaan.
Lahja odottaa vastaan-ottajaa, neljäs kynttilä sytytetäänkin ilon merkiksi.
Eihän suurempaa iloa voi olla kuin elämän lahjan iankaikkinen kestoilo.
Ensimmäinen kynttilä jo lupaa toivon lämpimällä liekillään,
sitten toinen rauhan ja kolmas rakkauden merkityksen.

Adventtiaikana meitä puhuttelee ISÄN Jumalan rakkaus,
joka valaisi toivolla pimeyden keskellä vaeltavia,
Jesajan profetialla: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus”. (Jes 9:1.)
Sanoma synnytti Jesajan kautta samaa uskon iloa, mitä me nyt saamme kokea,
Jumala tulee minun ja kansansa elämään.

Jeesus ei tullut kansansa keskelle heidän odotuksiensa mukaan,
mutta niinkuin silloin oli, niin on tänäänkin,
Herramme kuninkuus on sydämen ja hengen valtakuntaa,
josta puuttuu maailmalliset tavat ja tuntomerkit.
Jeesuksen tavoin emme häneen uskovina pidä suurta ääntä itsestämme,
halvalle ulkokuorelle nauraa mahtavat.
Meitäkin pilkataan, kun tyydymme elämään vaatimattomasti turvaten Jumalaan.
1 kor 1:18:”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima”.

Jumalan rakkaus Jeesuksessa kunnioittaa jokaista ihmistä ja kutsuu luokseen vapaaehtoisesti,
se sallii kieltäjien kulkea ohitseen eikä pakota seuraamaan itseään.
Uskovat ovat Jeesuksen käytössä niinkuin aasi, jolla hän ratsasti, halpa itsessään,
mutta jalossa palveluksen työssä viemässä evankeliumin sanomaa eteenpäin,
niille jotka kaipaavat Vapahtajaa elämäänsä, huutaen sydämessään Hoosianna.

Raamattu lupaa Herran tulevan sinne mukanaan rauhan pelastuksen varmuudesta.
Hyvyydellä ja armolla hän siunaa vaelluksen, joka on täynnä puutteita, vikoja,
syntejä, pelkoja, epäuskoa, ahdistusta, ym. Pian Herramme tulee kuninkaanamme meitä
hakemaan,ja silloin vanha jää lopullisesti taakse niinkuin tämä armon vuosikin 2018.
Jumala toi maailmaan Jeesuksen, lahjan,
jonka saa uskon kautta omistaa omakseen ilman omaa ansiota.
Luuk 2:11: ”Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja,
joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa”.

Siunausrikasta adventin ja Vapahtajan syntymäjuhlan aikaa meille jokaiselle.

Juho Yli-Posso