Nimi yli kaikkien on Jeesus

Joulun lähestyessä valmistaudumme jälleen juhlimaan Jeesuksen syntymäjuhlaa. Enkelit ilmoittivat hänen syntymästään Marialle ja Joosefille ja kertoivat samalla, mikä tulee antaa lapselle nimeksi. Marialle enkeli sanoi, että tämä tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jolle antaa nimeksi Jeesus. (Luuk. 1:31) Samoin Joosefille enkeli sanoi, että Marian synnyttämälle pojalle tulee antaa nimeksi Jeesus, sillä hän
pelastaa kansansa sen synneistä. (Matt. 1:21)
Enkeli ilmestyi myös paimenille ilmoittaen, että heille oli Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. (Luuk. 2:11)
Jo Vanhan Testamentin aikaan Herra oli profeetan kautta ilmoittanut,
että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jolle annetaan nimeksi Immanuel. (Jes. 7:14).

Jo ennen syntymäänsä Jeesus sai siis useita nimiä. Niitä löytyy Raamatusta lisää, kuten Jumalan Karitsa, Ihmeellinen Neuvonantaja, Rauhanruhtinas,
Jumalan Poika, Ihmisen Poika ja lukuisa joukko muita nimiä.
Nimitutkijoiden mukaan nimellä on tarkoitus. Se on ihmiselle yksilöllinen ulospäin suuntautuva tiedottaja, joka on tärkeä ja mielenkiintoinen osa häntä. Nimi on
ihmisen ominaisleima, joka ilmentää kantajaansa. Kuten suomalainen sananparsi sanoo: ”Hyvä on ottaa hyvä nimi.” Usein kuulee myös sanottavan,
että nimi on enne. Jeesuksen kohdalla nämä kaikki pitävät paikkansa.

Jeesus-nimi tulee heprealaisesta nimestä Joosua (Jehoshua),
joka tarkoittaa ’Jahve pelastaa’.
Jeesus on siis pelastaja, kuten enkeli Joosefille ilmoitti.
Jeesus syntyi tähän maailmaan pelastamaan ihmiskunnan ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä.

Immanuel merkitsee Jumala meidän kanssamme. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”… Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20).
Koska Isä ja Poika ovat yhtä, Jumala itse on Jeesuksessa meidän kanssamme.

Vapahtaja on hieman vanhaa suomea eikä sitä juuri käytetä muuten kuin
puhuttaessa Jeesuksesta. Se tarkoittaa myös pelastajaa, vapauttajaa ja auttajaa.
Jeesus vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
Hän on tullut julistamaan vangituille vapautusta ja
päästämään sorretut vapauteen.

Jumalan Karitsa kuvaa puhdasta, viatonta uhria, jonka Jeesus antoi meidän
puolestamme Golgatalla. ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,ei hänkään suutansa avannut.”(Jes. 53:6-7)

Jeesus on Ihmeellinen Neuvonantaja. Hän teki ihmeitä, kuten paransi sairaita ja herätti kuolleita. Hän neuvoo meitä sanan ja Pyhän Hengen kautta sekä uskovien välityksellä.
Jeesus on paras neuvonantajamme kaikkiin elämäntilanteisiin. Hän ohjaa meitä rukoukseen, kiitokseen ja ylistykseen.
Ruhtinas on aatelinen arvonimi. Jeesus on Rauhanruhtinas, korkeaa taivaallista aatelia, sillä hän Kuninkaan Poika. Jeesus ei tullut tuomaan rauhaa maan päälle sodan vastakkaisessa merkityksessä, vaan rauhaa Jumalan ja syntiin langenneen ihmisen välille. Tästä rauhasta me saamme olla osallisia.

Jeesuksen nimessä on voima sielunvihollisen voimaa vastaan.
”Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimessäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.” (Mark. 16:17)
Hänen nimessään me voimme pyytää Isältä, mitä tarvitsemme, ja hän antaa sen meille. Jeesuksen nimessä Isä lähetti Pyhän Hengen, Puolustajan,
joka opettaa meille kaiken, mitä Jeesus on puhunut.

Kun Jeesus saapuu kirkkaudessan, kaikkien on tunnustettava hänen nimensä:
”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”(Fil. 2:9-11)

Jeesuksen syntymäjuhlaa viettäessämme saamme
kiittää ja ylistää hänen nimeään, jossa meillä on pelastus ja iankaikkinen elämä.

Jouluasi siunaten

Maritta Korkatti

Mietin tässä Isänpäivän lähestyessä kaikkein suurinta Isän lahjaa meille ihmisille ja sitä miten siihen suhtaudumme. 1. Joh 4: 9,10 sanoo:
”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän
rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”
On hyvä miettiä, ihan meistä jokaisen, miten suhtaudumme Jeesukseen ja hänen uhriinsa Golgatalla.

Raamattu kertoo ristin tapahtumista niin, että Jeesus naulittiin ristinpuulle yhdessä kahden ryövärin kanssa. Kerrotaan, miten kansa ja nuo ryövärit ensin pilkkasivat Jeesusta monin sanoin. Jossain vaiheessa toinen ryöväri kuitenkin sanoi kanssaan ristillä riippuvalle pilkkaavalle ryövärille asioita, jotka osoittivat katumusta. Hän sanoi: ”Miksi pilkkaat tätä Jeesusta ,joka on syytön, me saamme ansiomme mukaan kärsiä tässä ristillä, mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt”.
Sitten hän sanoi Jeesukselle, muista minua kun tulet valtakuntaasi.
Jeesus vastasi: tänään pitää sinun oleman kanssani paratiisissa.
Ryöväri, joka uskoi Jeesuksen olevan Vapahtaja, pyysi armahdusta ja hän sai syntinsä anteeksi. Miksi hän sai anteeksi? Siksi koska hän uskoi Jeesukseen! Toinen ryöväri jäi synteihinsä ja kuoli tuomittuna. Jeesuskin kuoli, mutta kuoli maailman synnit kantaen ja siksi se, joka uskoo Jeesukseen saa synnit anteeksi.

Golgatalla oli siis koko maailma! Jokainen meistä valitsee vastaanottaako Jumalan suurimman lahjan, Jeesuksen ja anteeksiannon! Mitä sinä teet? Jos uskot Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen, saat anteeksi ja Jumalan rauha tulee sydämeesi. Saat sisimpääsi lapseuden hengen ” Abba Isä” hengen ja tiedät, että Jeesus on sinun elämäsi Herra, alkaa uusi elämä Jeesuksen kanssa! Sinun ja minun on tehtävä täällä maan päällä valintamme haluammeko taivaaseen ja uskoa Jeesukseen!
Kysymys on siitä, otammeko vastaan sovituksen, armahduksen, Jumalan rakkauden.

Kerrotaan eräästä rikollisesta, joka oli tehnyt henkirikoksen ja hän anoi armahdusta kuninkaalta.Kuningas armahti kuolemaantuomitun, ja lähetti papin tuomaan armahdusta. Kun vangille kerrottiin, että papilla on asiaa hänelle, niin hän kielsi jyrkästi pappia tulemasta selliin. Niinpä pappi meni pois armahduksen kanssa. Kun vangille kerrottiin, että olisit ottanut vastaan papin, jolla oli armahdussanoma, niin silloin kyllä olisi kelvannut pappi vastaanottaa. Silloin oli jo liian myöhäistä! Ota vastaan Jumalan, Isän lahja Jeesus ja syntien sovitus! Valitse oikein, niin minä olen tehnyt ja olen saanut suuren armolahjan, iankaikkisen elämän. Sama on tarjolla sinulle, Jeesus rakastaa sinua! Iloitse siitä ,että sinut on pyhitetty ja puhdistettu Jeesuksen veressä ,saat omistaa suurimman lahjan!

Siunausta ja hyvää joulunodotusta sinulle toivoo saarnaaja Harri Tiainen

Pesun tarpeessa

Känny soi, Toivo soitti, olisiko Paimensanaa, vaikka uusiksi joku vanha, ehkä se tiskipöytä olisi hyvä. Muisti pettää, en muista moista, en jaksa hakea, ajatus kuitenkin jää elämään.
Suomalainen Messu kaikuu korvissa, uusintana, kuuleminen tärkeää,
senhän todistaa jo Sanan lause:Usko tulee kuulemisesta.

Jumalakin kuulee, rukouksia, hätähuutoja, taakkojen kuormittamia ihmisiä, minua, sinua, meitä kaikkia. Kuulee, ymmärtää, on rinnalla, kantaa taakkoja, elämäämme, edeltäkäsin.
Joku sanoi minulle; en ole uskossa, en usko Jumalaan, Jeesukseen. Minkäpä minä sille, ajatus, surun kera, häivähti rinnassani. Mietititytti, noinko huono on todistukseni ollut, enkö ole osannut kertoa Jumalasta, elää todeksi vakaumustani. Sitä miettinee moni muukin, ystävän, puolison, sisaruksen tai vanhemman, kenties lapsenkin roolissa tätä elämää eläessään.

Mitä moiseen vastaisin, huokaus, kenenpä muunkaan kuin Jumalan puoleen, niille kuuleville korville, kuulevalle sydämelle. Ei edes Jumalaan uskoa, kuinka voi maailman Luojan hyljätä, kuinka voi hyljätä Hänet, joka punoo ihmisen kokoon. Piti kysyä, mistä tuo Jumalan kieltäjä uskoi maailman tulleen, meidän kellontarkan aikamme, sekunnit, minuutit, tunnit, vuorokaudenajat, vuodenajat, sadonkorjuuajankin, vaikkapa se onkin tänä vuonna tavallisuudesta poikkeava.
Sanoinpa vielä siitäkin, joskus kun ihmiseltä uupuu Jeesuksen sisäinen tuntemus, se on verrattavissa tilanteeseen, että kun tietää maallamme olevan presidentin, vaikkei tunnekkaan häntä henkilökohtaisesti. Presidentti kaukainen hahmo, jolla valtaa, en tunne henkilökohtaisesti, silti en voi kieltää hänen olemassaoloaan, kuvan voi tunnistaa tai ehkä jos tulisi vastaan sattumalta, tuntisiko sittenkään?

Kuinka samankaltaista onkaan Jumalan tunteminen, kaukainen hahmo, josta ehkä uskontotunnilla tai jossain kristityssä tilaisuudessa puhutaan, hahmo, jolle emme voi muodostaa kasvoja. Voimmeko mekään, joille Jumalan tunteminen merkitsee jotain, tunnistaa Häntä, itsessämme, toisissa, lähimmissäkään, elämän vaikeuksien keskellä, taivaan vaietessa.

Riittääkö Sanan antama luettu, kuultu tieto pitämään yllä uskoa, toivoa, kantamaan elämään henkilökohtaisten vaikeuksien keskellä, millainen perustus uskolla on?
Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus, tässä saviastiassa, päivän -käytön- tai pesuvälin likaamassa astiassa. Kuinka sen voisi saada näkymään ulospäin, loistamaan rakkautta niin, että se näkyisi ilman erikoisia konsteja, turhia klumeruuja, ilman, että tulee lyötyä Raamatulla päähän.

Niin, ehkäpä olen pesun tarpeessa, taivaallista puhdistusta vailla jälleen kerran. Psalminkirjoittajakin rukoilee, enkä voi kuin yhtyä noihin sanoihin: ”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” (Ps. 51:7) Rukous johon Jeesus vastaa omalla laillaan, omalla tavallaan, ajallaan. Sanan lupauksen mukaisesti Joh. 6:37: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”

Kaija Laukkanen

Syksy saapuu ja illat pimenevät. Kiireesti kokoamme marjoja talven varalle, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Viljapellotkin vaalenevat leikattaviksi. Kohta on leikkuun aika.
Isäni kasvatti pari vuotta sitten ruista pellolleen ja se leikattiin vanhalla leikkuumenetelmällä
sirpillä. Ei meinannut löytyä sopivia sirppejä.
”Nämä ovat niin tylsiä, ettei näitä voi käyttää,”, sanoi minulle mies ja osoitti maassa makaavia jo ruostuneita sirppejä. Mutta hän tiesi, kenellä on terävä sirppi ja jokainen olisi halunnut leikata sillä. Sirpit olivat kauan olleet käyttämättä jossain aitan nurkassa ja nyt kun niitä olisi tarvittu,ne olivat tylsiä, ruosteisia. Olisihan ne kuntoon saatu, mutta nyt ei ollut aikaa teroitella ja taitoa vaatisi sekin.

Niinpä pellolla olikin vähän leikkaajia, enempi olisi ollut tulijoita, mutta ei ollut sopivia sirppejä. Kenellä oli sopiva sirppi ja taito hyppysissä, niin häneltä tapahtui. Olihan siellä etunenässä
vanhus, joka oli innoissaan tästä perinteestä. Hänellä oli vielä hyvässä muistossa tämä leikkuutaito ja kyllä hän oli iloinen näyttäessään, miten tämä leikkuuhomma toimii. Nuorista leikkaaminen oli raskasta ja jano vaivasi.

Sitten laitettiin kuhilaita pystyyn ja sidottiin niitä. Mallia oli monenlaista. Oli kuhilaita ilman
hattua ja joillakin hatun kanssa. Lukumääräkin oli hukassa, montako lyhdettä laitetaan yhteen ja siitä tuli hiukan keskustelua. Koko peltoa ei saatu täysin puhtaaksi, vaan se jätettiin isolle leikkuupuimurille. Viimeinen leikkuu jätettiin sille.

Tämä tapahtuma puhui minulle paljon sirpistä, kuinka se tulisi olla kunnossa ja ettei se vain ruostu käyttämättömänä. Viljaa olisi ollut paljon leikattavana, mutta tulijoilla ei ollut
sirppiä mukanaan.Taitokin oli monilla hukassa.
Jos ei pitäisi varaansa, saattaisi menettää peukalonsa tässä työssä.
Oli oltava siis taitava ja tarkka. Vanhuksella taito oli muistissa.
Eräänä päivänä tulee se suuri leikkuupuimuri, joka kokoaa kaiken sadon ja siksi on kiirehdittävä,
niin kuin nuo sirppimiehet.

Jeesus sanoo Luuk 10:2: ”Eloa on paljon ja työmiehiä on vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”

Maija-Liisa Tiainen

Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeessa 13 Paavali kirjoittaa: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Uudempi käännös: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.” Paavali toteaa, kuinka hän on selviytynyt kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa Jumalan yliluonnollisen voiman avulla.
Paavali sai paljon kärsiä Jeesuksen seuraamisen ja evankeliumin julistamisen takia. Hän joutui usein elämään puutteessa, mutta sai hän myös nauttia runsaudestakin. Paavali oli tottunut kaikkeen ja oppinut elämään kaikenlaisissa oloissa.
Tähän kaikkeen hän koki saaneensa voimaa Jumalalta.

Kirjeissään Paavali puhuu paljon Kristuksessa olemisesta ja hänessä vaeltamisesta,                     kuten Kol. 2:6: ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Jeesuksen Kristuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.”
Uskoon tulleesta ihmisestä Paavali kirjoittaa 2. Kor. 5:17: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Jeesus kehotti opetuslapsia pysymään hänessä.
Joh. 15:4-5: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa, ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”.

Paavalin toteamus ’kaikki minä voin hänessä’ tekee tyhjäksi omin voimin selviytymisen. Jeesuksessa, hänen kanssaan, selviämme kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Hänessä olemme myös kykeneviä siihen palvelustehtävään, johon hän on meidät kutsunut.

Jeesuksessa pysyminen, hänessä eläminen ja vaeltaminen ei ole aina helppoa, koska me olemme vajavaisia ja heikkoja. Tarvitsemme Jeesusta ja hänen voimaansa. Paavalikin tunsi olevansa heikko ja kuitenkin hän halusi puheillaan ilmentää Jumalan yliluonnollista voimaa.
1. Kor. 2:3-5: ”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”
Paavalilla oli myös jokin fyysinen heikkous, josta hän mainitsee toisessa korittolaiskirjeessä.
Siitä huolimatta Jumalan yliluonnollinen voima asettui asumaan häneen (2. Kor. 12:7-10).

Heikkoudessaan Paavali luotti siihen, että Jumalan voima vahvistaa häntä ja auttaa häntä palvelustehtävässä. Ilman Jumalan yliluonnollista voimaa hän tuskin olisi pystynyt vankisellissä laulamaan ja ylistämään Jumalaa.
Jumala on luvannut meille saman yliluonnollisen voimansa.
Jo uskoontulossa saamme kokea sen, kuten sanotaan Joh. 1:12: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Jumala haluaa voimallaan vahvistaa meitä niin, että voimme olla Jeesuksen todistajia (Apt. 1:8). Luuk.9:1 sanotaan, että Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Mikä ihmeellinen, yliluonnollinen voima, halleluja!

Paavalin tavoin me koemme heikkoutta ja vajavaisuutta, mutta meillä on sama yliluonnollinen Jumalan voima, joka auttaa ja vahvistaa meitä. Meidän ei tarvitse hävetä heikkouttamme eikä vajota epätoivoon vajavaisuutemme vuoksi. Jumalan voima rohkaisee meitä ja olosuhteista huolimatta nostaa meidän henkemme kohti Jumalan pyhyyttä. Saamme kokea, että voimme kiittää ja ylistää Herraa, vaikka olosuhteet olisivatkin sitä vastaan. Jumala on luvannut voimansa meille, ja voimme rohkeasti pyytää sitä häneltä. Silloin mekin voimme Paavalin tavoin kokea, että ’kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa’.

Maritta Korkatti

Juhannus ja kevään tulo saa aikaan monenlaisia mietteitä kaiken uuden alusta ja kasvusta. Tänä keväänäkin olen mietiskellyt, miten hyvin Jumala on luonut kaikki paikalleen antaen kasvun ajallaan. Kun kevät ja kesä alkavat vaikuttaa, niin kuollut luonto puhkeaa versoon ja kasvuun. Tarvitaan vaan valoa, lämpöä ja sopivasti vettä!

Kun valo lisääntyy, niin kasvit heräävät eloon. Kun vielä lämpöä tulee riittävästi, maasta alkaa nousta uutta elämää. Vielä kun sopivat sateet kastelevat maan, niin siinä on kaikki tarvittava kesän tulla kaikella voimalla. Lehdet puhkeavat ja kukat sekä kaikki kasvava alkaa loistaa väriloistoa sekä elämää. Ilman valoa, lämpöä ja vettä ei kasvu ala.

Samoin on meidän uskomme Jeesukseen kaikkina vuodenaikoina ja elämänvaiheissa. Tarvitsemme Jeesusta sekä Hänen antamaansa valkeutta elämän tielle .
Ps 119:105 sanoo: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni.” Jeesus itse on tuo elävä Sana. Raamatun sana puhuu rohkaisten, vahvistaen sinua sekä minua!
Jumalan sana on elävä ja voimallinen!

Jeesus sanoi, että joka Häntä seuraa ei vaella pimeydessä.
Jeesus on meidän valkeutemme ja valon näyttäjä. Tarvitsemme valoa, Jeesusta tänäänkin. Lämpöä eli Jumalan rakkautta Golgatan Herralta tarvitsee jokainen, jos aikoo eheytyä ja alkaa heijastamaan taivasta, Jeesusta ympäristöön. Jeesuksen rakkauden lämmön kosketus saa aikaan aina uutta Kristus-elämää jokaisessa.

Joka Hänen lähelleen tulee ja pysyy siinä taivaallisen rakkauden lähteillä alkaa elää. Siinä kovinkin sydämen maaperä pehmenee ja puhkeaa Hengen hedelmään. ”Rakkautta moni kaipaa, sydän pieni ihmisen”, laulaa Ossi Hämälainen, ja se on totta. Jeesuksen luona ihminen, meistä jokainen voi kokea, elää Jumalan rakkauden ympäröimänä. Jeesus tarjoaa tänäänkin rakkautensa, verensä kosketusta tuskissaan, heikkoudessaan tuskailevalle.
Jeesuksen veri puhdistaa, uudistaa, hoitaa ja parantaa!

Sadetta taivaasta tarvitsemme kaikki kipeästi. Nuo Pyhän Hengen virvoittavat vedet sekä sateet antavat meidän sydämeemme tulta, kasvua, elämää. Henki tekee eläväksi! Saamme rukoilla kevätsateita omaan elämäämme ja seurakunnan elämään. Koko Suomen ylle tulkoon herätyksen sateet herättäen ensin uskovien sydämet rukoilemaan, etsimään Jeesusta. Sitten ympäristökin herää kyselemään mistä apu elämään, sielunhätään tulee.

Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Pyhä Henki sytyttää sateillaan uskovat kertomaan rohkeasti Jeesuksesta ja rukoilemaan synnin hädässä olevien puolesta.
Täytä Pyhä Henki, on edelleen tärkeä rukous ja Hän, Jeesus, täyttää voitelullaan janoavat sydämet!
Siis etsitään ohjeet ja neuvot Raamatun sanasta ja pysytetään itsemme Golgatan verilähteellä eläen lähellä Jeesusta. Rukoillaan Pyhässä Hengessä eläen Hengessä ja Jeesusta lähellä. Nyt on aika julistaa kevätsadetta ja ilosanomaa Kristuksen muuttavasta voimasta.

Kuljetaan ihmisten rinnalla, ja saakoon Kristus tuoksu meidän kauttamme puhutella monia. Tulkoon hengellinen kevät ja herätyksen sateet, rukouksen into koskettamaan juuri meitä ja Suomea.
Jeesus on edelleen Herra , Hän elää ja vaikuttaa!

Harri Tiainen