Kirjoittajan arkistot: ylläpitäjä

Paimensana tammikuu 2017

Jälleen kerran joulu alkaa olla takana päin niin kuin vuosikin. Varmaan useimmilla meistä, kaikillakin, on mennyt vuosi pitänyt sisällään paljon positiivisia asioita ja kiitosta Jumalalle hänen huolenpidostaan, hänen armostaan ja rakkaudestaan meitä kohtaan. Hänhän on uskollinen, se on osa hänen jumalallista luontoaan ja luonnettaan. 2. Tim.2:13 sanoo, että jos me olemme uskottomia, hän pysyy kuitenkin uskollisena, sillä itseään hän ei voi kieltää. Siis hyvin pitkälle elämämme on Jumalan varassa Kristuksen ansaitsemattoman armon varassa. Kuitenkin saadaan opetella olemaan itse kukin enemmän uskollisia hänelle.

Minua on puhutellut viimeksi tänään Jumalan rakkaus ihmistä, siis meitä kohtaan. Jumala otti tietoisen riskin rakastaessaan ihmistä niin paljon, että antoi ainokaisen poikansa kärsimään syyttömästi Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän jokaisen puolesta tietäen, että kaikki eivät vastaan hänen rakkauden osoitukseensa uskomalla Jeesukseen, ristin mieheen, eivätkä ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että juuri heidän takiaan Jeesus syntyi jouluna ihmiseksi sovittaakseen koko ihmiskunnan, palauttaakseen yhteyden Jumalan ja ihmisen välille, joka kerran pahasti rikkoutui. Eli heille joulun sanoma Jeesus-lapsesta ei suuremmin puhuttele eikä synnytä vastakaikua.

Joh. 17:13-19: ”Nyt minä tulen sinun luoksesi ja puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni olisi täydellisenä heissä, meissä. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta. En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta. Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Minä pyhitin itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitettyjä totuudessa.” Tässä on jakso, joitakin jakeita Jeesuksen ylipapillisesta rukouksesta. Nyt Jeesus rukoilee tässä kaikkien aikakausien pyhien puolesta, myös tämän ajan pyhien puolesta.

Toki hän rukoilee koko ajan meidän puolestamme Isän oikealla puolella. Heb. 7:25: ”Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” Jeesuksen sanat ovat tässä hyvin puhuttelevia. Hänen aikansa täällä maailmassa ei ollut mikään huvimatka, vaan Jumalan vierailu maan päällä, valtaisa Jumalan rakkauden osoitus meitä ihmisiä kohtaan. Hän kylvi sanaa opetuslasten sisimpään tulevia aikoja varten hänen taivaaseen astumisensa jälkeistä aikaa varten. Siis sanalla ohjasi heidän elämäänsä ja varusti heitä kohtaamaan sen aikaisen maailman haasteet, onhan hän itse elävän Jumalan sana. (Joh. 1:1)

Jeesus halusi jakaa heille jotakin, mitä oli hänessä itsessään eli ilonsa, sanotaan että minun iloni olisi teissä. Meillä on todellista syytä iloon hänessä, hänestä. Sitten hän sanoo, että on antanut meille Hänen Jumalan sanan, mistä saadaan ravintoa ja ohjeita elämäämme. Sanotaan suoraan maailma vihaa heitä, meitä sen tähden, kun olemme taivaan kansalaisia ja Jeesuksen uskovia. Tätä aluetta ei ole helppo sisäistää ja uskoa. Kuitenkin Jeesus rukoilee, että hänen omansa varjeltuisivat pahasta. 2. Tess. 3:3: ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva kaikesta pahasta.” Pelkoon ei ole mitään syytä, eikä tule tehdä kompromissia maailman suhteen missään asiassa. Taivaan kansalaiseksi synnytään, me emme ole maailmasta niin kuin ei Jeesuskaan.

Jeesus rukoilee Jumalaa pyhittämään meidät, hänen omansa totuudessa, ja Jumalan sanahan on kokonansa totuus ja totuushan tekee vapaaksi sanoo Raamattu!! Meidät lähetetään valoksi ja suolaksi maailman keskellä. Meissä Jeesukseen uskovissa on suola ja valo. Matt. 5:13-15: ”Te olette maan suola jos suola käy mauttomaksi , millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampun jalkaan ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne joka on taivaassa.”
Eli meillä on positiivinen vastuu yksilöinä ja seurakuntana olla valona ja suolana tämän ajan ihmisten elämään. Valo ei siis ole meistä itsestämme, vaan se Kristus valoa joka meidän tietämättämmekin levittää valoa ihmisten elämään. Kehotus on niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, 1. Piet.2:12. Näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisi Jumalaa etsikkopäivänä. On siis tärkeää, että elämämme puhuu positiivisesti, herättävästi, kiinnostusta synnyttävästi.

Jeesuksen ylipapillisen rukouksen viimeinen jae on sinetti kaikkeen, lähtökohta kaikkeen. Hän pyhitti itsensä, kärsi Golgatan keskimmäisellä ristillä ja niin me saamme olla Kristuksessa pyhiä, taivaskelpoisia ja kykeneviä hänen palvelukseensa lähetettyjä, Pyhällä Hengellä ja tulella täytettyinä. Maailma tarvitsee Jeesusta Kristusta enemmän kuin koskaan, he eivät vain sitä tiedä eivätkä ymmärrä sitä. Meidän tulee kertoa se heille. Tartutaan rohkeasti sen tuomiin haasteisiin.

Hän on luvannut olla joka päivä kansamme maailmanajan loppuun asti. Matt.28:20. Heb.13:8 Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen mahdollisuuksiaan ei voi rajoittaa saati sitten pysäyttää mikään. Luuk.1:37 Sillä Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Mark. 9:23 Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Näillä sanoilla tahdon seurakunnan paimenena siunata ja rohkaista teitä astumaan uuteen vuoteen 2017 rohkeasti toivoa ja iloa mahdollisuuksia täynnä.

Paimenpariskuntanne Pauli ja Pirkko

Paimensana Joulukuu 2016

Herra on minun paimeneni

Psalmi 23 on eräs kaikkein luetuimpia Raamatun lukuja. Daavid-pojan paimenessa kokemat
arkipäiväiset, käytännön asiat, tulevat tässä Psalmissa esille hyvin konkreettisesti,
kun hän rinnastaa itsensä Taivaallisen Isän paimennettavaksi.

Heti alussa, ensimmäisessa jakeessa, Daavid esittelee Herran, paimenensa:
“Minulla on sellainen paimen, ettei minulta yksinkertaisesti puutu mitään”!
Voimakas ja luottavainen esittely. Toisessa jakeessa Daavid antaa tarkemman selvityksen siitä, mitä hän tarkoittaa: Hän puhuu siinä fyysisten perustarpeiden tyydyttämisestä. Ruoka, juoma ja lepo ovat ne peruselementit, joita jokainen tarvitsee elämässä. Vuorisaarnassa Jeesus sivuaa
tätä samaa asiaa, kun Hän vakuuttaa, että meidän Taivaallinen Isämme tietää meidän kaikkea näitä perustarpeita tarvitsevan ja haluaa antaa ne meille joka päivä.

Jakeessa kolme siirrytään tarkastelemaan sisäisen ihmisen tarpeita, sielun virvoittumista ja
varmuutta oikealla tiellä vaeltamisesta. Ei ainoastaan fyysiset tarpeemme ole meille tärkeitä, vaan myös sielun hyvinvointi.Tämän ajan yksi huolestuttava ilmiö on se, että vaikka meillä usein onkin nämä perustarpeet kunnossa, niin silti sisäisesti on paljon nälkäisiä, janoisia ja väsyneitä ihmisiä. Uskon vakaasti, että yksi syy tähän on se, että monet ovat poikenneet pois oikealta tieltä. Siltä tieltä minkä Taivaallinen Hyvä Paimen on selkeästi viitoittanut Sanassaan.

Psalmi jatkuu realistisesti jakeessa neljä, tuoden esille pimeän laakson pelot ja vaarat. Yksikään meistä ei voi välttää pimeiden laaksojen osuuksia. Ne kuuluvat elämään. Oleellista on se, että niissä hetkissä ei tarvitse olla yksin. Me voimme yhtyä Daavidin toteamukseen: ”Sinä Herra olet minun kanssani… Sinä suojelet minua… Sinä johdatat askeleeni.”
Huomasitko, että nyt, jakeesta neljä alkaen Daavit puhuu Paimenesta yksikön toisessa persoonamuodossa: “Sinä”. Ei ole sattumaa, että juuri noissa piemeän laakson hetkissä Paimen tulee ikäänkuin “sinunkauppojen” kautta lähemmäksi.

Jakeissa viisi ja kuusi iloitaan tuosta läheisyydestä ja rakkaudesta, joka takaa paimennettavalle yltäkylläiset pidot. Siinä mennään jopa perustarpeiden yli ja saadaan iloita loputtomasta
Paimenen hyvyydestä ja rakkaudesta.

Hyvä seurakuntalainen, sinäkin saat kuulua tähän Hyvän Paimenen laumaan, jossa Jumala,
Taivaallinen Isämme, lupaa meille elämän perustarpeiden lisäksi sisäisen ilon, turvallisuuden ja varmuuden siitä, että saamme olla oikealla tiellä matkalla kohti iankaikkisuutta.

Rauhallista Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta

Sam ja Päivi Tuokkola
Etiopia

Puskapapit lokakuu

puskapapit-2016_lokakuu

Hei puskapappityön esirukoilija!
Liitteenä Samin ja Päivin tuoreimmat terveiset näillä saatesanoilla:

”Debressä on rauhallista ja elämä etenee normaalia uomaa. Ensi viikolla perheseminaariin Gurage maahan tuonne etelämmäksi.

Siunausta sinne ja terkut täältä aurinkoisesta ja lämpimästä Debrestä.

Sam ja Päivi”

Runsain siunauksin,

Hanna Hokkanen/Fida