Pukeutukaa oikein!

Mielessäni on ollut pukeutumisajatuksia viime päivinä. Oikea pukeutuminen on ihan tärkeää ajatellen esimerkiksi Suomen ilmastoa. Täytyy olla oikeat vaatetukset niin kesällä, syksyllä kuin talvella sekä keväällä.
Jos on väärä vaatetus, on joko liian kuuma tai kylmä. No, tähän liittyen meillä täytyy
hengellisestikin olla oikeat vaatetukset.

Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa vaatetuksesta, joka kuuluu sinulle ja minulle, jotka olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta. ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää Perkeleen kavalat juonet.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan,
tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu,voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi,
jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri,
ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja
anomisessa kaikkien pyhien puolesta;” (Ef. 6:11 – 18)
Tulee pukea ylle koko Jumalan sota-asu, että voimme kestää vihollisen kavalat juonet
sekä tehdä pahana päivänä vastarintaa pysyen uskossa kiinni.
Sinulla ja minulla on päivittäin mahdollisuus ottaa koko sota-asu päällemme ja
olla lujasti kiinni Jeesuksen rakkaudessa.

Jokainen on itse henkilökohtaisesti vastuussa puvun päälle pukemisesta.
Ei jätetä pois asustamme mitään.
Kupeet totuuteen vyötettyinä. Totuudessa eläminen on elinehto puhtauteen.
Pidä kiinni totuudesta!
Pukuna vanhurskauden haarniska.
Jeesuksen uhrin ja sovituksen sekä veren on tarkoitus suojata sydämemme, josta elämä lähtee.
Luota täysillä ristin työhön!
Kenkinä alttius rauhan evankeliumille.
Ole aina valmis olemaan Jeesuksen rakkauden välikappaleena lähimmäisille.
Esirukoile, kerro, mitä Jeesus on sinulle tehnyt.
Talvipakkasella ilman kenkiä on paha liikkua. Tarvitsemme valmiutta olla Herran käytössä.
Kaikessa ota uskon kilpi, sillä vain uskolla Daavidkin voitti Goljatin.
Sinäkin tarvitsen uskoa Jeesuksen kaikkivaltiuteen, ja sillä vihollinen väistyy.
Kaikki pahan nuolet sammtetaan.
Ota päähäsi Jeesuksen veren puhdistus, kypärä, pelastus.
Se suojelee sinun ajatuksesi, mielesi!
Pyöräilykypärä on pakollinen liikenteessä, ja uskonvaelluksessa kypärä on pakollinen ja tarpeen.
Kädessäsi olkoon Hengen miekka, Jumalan sana.
Sanan voimalla Jeesuskin iski vihollisen valheisiin ja syytöksiin .
SANA on väkevä kuin kaksiteräinen miekka, se erottaa hengen sekä ytimet.
Pyydä päivittäin uskon kilpeä sekä ota sana todesta.
Lue sanaa ja anna sen muokata sinun sisintäsi.
Jumalan sana on rukiista leipää uskolle ja vahvistaa uskoa!

Kaikki nämä varustukset kuuluvat meille Jeesuksen omille.
Pukeudutaan niihin, kuten jae 18 sanoo: ”tehkää tämä kaikella rukouksella, anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä valvoen kestäväisesti”.
Pyhä Henki kutsuu rukoilemaan ihmisten ja erikoisesti pyhien puolesta!
Ota aikaa rukoukseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen.
Room. 13: 12-14 Paavali kirjoittaa: ”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.
Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa,
ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,
vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”

Pukeudutaan siis valkeuden varustuksiin ja puetaan päällemme Herra Jeesus Kristus!
1 Tess. 5:8 Paavali muistuttaa: ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia,
olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska, ja kypärinämme pelastuksen toivo.”

Muista pukeutua Jeesukseen Kristukseen joka päivä heti aamusta, koko sota-asu päälle!
Muista sinä olet sotasankari, kuten Gideon!

Harri Tiainen

Keväällä 2018

Toukokuu koittaa, on kevät, linnut laulavat, viljelijät suunnittelevat kylvöjä, puutarhurit ovat jo aloittaneet. Kasvihuoneet tuottavat kotimaisia tomaatteja ja kurkkuja täydellä teholla.
Seurakunnissa kesäsuunnitelmat ovat jo käynnissä tai valmiina.
Kylvää pitäisi, kasvattaa kasveja koristeeksi tai ravinnoksi.
Tuottaa uutisviljaa, elämää varastoon seuraavaa kasvukautta varten, seurakunnassakin.
Pitäisi, ehkä väärä sana, pakkoahan ei ole,
mutta seuraavan pimeän kauden aikana tarvitsee kuitenkin ravintoa,
kaikkea ei voi tuoda ns. ulkomailta, tuontitavarana.

On hyvä olla varastoa, mistä ottaa uutta ja vanhaa, mistä käyttää elämän tarpeisiin, seurakunnan tarpeisiin, seurakuntalaisten puutteisiin. (Matt 13:52)
Sitä varastoa uskovaisella kasvattavat Sanan tuntemus,
seurakuntayhteys ja muut hengelliset asiat.

Mitä siis kylvän, mistä saan siemenen, miten sitä säilytän?
Siemen Jumalan aitoista saatua,
takuutodistuksella varustettua, itää, ei tyhjänä palaja. (Jes 55:10-11)
Varastona ihmissydän, puhdistettuna, verellä pestynä.
Sana kätkettynä sydämeen.
Jumalan siemen ei ole tuulten mukana leviävää, vaikka sitäkin tapahtuu.
Pääsääntöisesti Jumala, omaa viljaansa kasvattaessaan,
perustaa työnsä ihmisen, uskomattomankin, mutta ennen kaikkea uskovaisen,
minun, sinun, ihmisen jakamaan Sanaan.
Vierailuihin, kohtaamisiin teillä ja aitovierillä, kahvipöydissä tai kaupan kassoilla.
Aitoon välittämiseen, rakkauteen ja Jumalan rakkaudesta kertomiseen.

Jokainen meistä tietää, kuinka viljelijä kylvää, kuinka kylvi ennen ja nykyään,
tehomaatalouden aikana, pieni vakka ei ole juuri käytössä.
Onko seurakunnissakin siirrytty tehokylvöön, siltä näyttää, entä miten itse kylvän vai kylvänkö?

Tässä kohden kohtaan itseäni, mietin tuntojani, ehkä näitäkin ajatuksia hyvä jakaa.
Vaadinko itseltäni jotain, vai enkö uskalla kylvää, mitä pelkään, sitäkö,
ettei siemeneni ole puhdasta, että siitä voi tulla lyöntiase,
minua, toisia uskovaisia, seurakuntaa kohtaan?
Vaadinko, että kylvämäni siemenen pitäisi olla laadukasta,
puhdistettua, ilman elämäni tuomia mausteita,
omia tuntojani asioista? Onko se edes mahdollista?

Miksi tällaisia ajatuksia, Jumalahan on huolehtinut siemenensä, antanut Sanan.
Sotkevatko omat mielipiteeni Sanan, tulevatko ajatukseni enemmän luulojen kirjasta?
Sotkevatko elämäni asiat siemenen, eikö muokkaus onnistunut,
pelkäänkö kylväväni liian syvään tai huonoon, lannoittamattomaan maahan,
paljon työtä vaativaan kohteeseen?
Mistä otan veden kasteluun, saanko tästä ravintoa tarpeeksi pimeän ajaksi?
(Mark 4:14, Saarn 11:4)
Tuntoni, epäilykseni, pelkoni, kaikki Jumalan tiedossa.
Mihin uskoni hävisi, usko siihen, että Jumala on voimallinen huolehtimaan minusta,
maan muokkauksesta minun, läheisteni kohdalla, seurakunnan kohdalla?
Usko siihen, että Hän vastaa Sanansa kasvusta, usko siihen,
että minun tuntoni, elämäni, on kuitenkin Jumalan kädessä?

Ja silloin, juuri silloin kuulen sen: Älä pelkää, usko ainoastaan.
Älä pelkää, älä anna huolten ja
maailman murheiden tukahduttaa kasvua itsessäsi, ympäristössäsi.
(Jes 43:5, Luuk 5:10, Ilm 1:17)
Luota minuun, Minä olen voittanut maailman. (Joh:16:33, 1 Joh 5:4)
Voinko edes vastata: Minä uskon, Herra, auta epäuskoani.
Ja siinä jälleen Jumalan rakkaus sinua, minua kohtaan,
Sanan kautta, Armo on suurempi kuin synti. (Room 5:20)

Kaija Laukkanen

Joh. 15:9 -18 Biblia v. 1642 mukaan:

”Niin kuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä, pysykäät siis minun rakkaudessani.

Jos te minun käskyni pidätte, niin te myös pysytte minun rakkaudessani.
Niin kuin minäkin pidin Isäni käskyn, ja pysyin Hänen rakkaudessans.
Näitä olen minä teille puhunut, että minun iloni teissä pysyis,
ja teidän ilon tulisi täydelliseksi.

Se on minun käskyn, että te rakastatte teidän keskenän, niin kuin minäkin teitä rakastin.

Ei ole kellään suurembata rakkautta, kuin että joku panee hengens ystäväins edestä.

Te oletta minun ystäväni, jos te teette mitä minä teidän käsken.
En minä tästedes sano teitä palvelijoiksi:
sillä ei palvelija tiedä mitä hänen herrans teke: mutta minä kutsun teitä ystävikseni:
sillä kaikki kuin minä Isältäni kuulin, ne minä teille ilmoitin.

Ette te minua valinnet, vaan minä validzin teidän ja päästin teidän menemän ja hedelmätä tekemän,
joka pitää pysyväinen oleman. Mitä te anotta Isältä minun nimeeni, sen Hän anda teille.

Sen minä sanon teille: rakastakat teitän keskenän. Jos mailma teitä vihah,
niin tietäkät hänen ennen minua vihannen kuin teitä.”

Joskus on hyvä palata vanhoihin kirjoituksiin ja huomata, kuinka Jumala on valvonut Sanaansa.

Meitä edeltäneet sukupolvet ovat saaneet virvoittua samasta sanomasta.
Herra kehoittaa meitä tutkimaan ja koettelemaan Sanansa lupausten kestävyyttä.
Anokaa Isältä minun nimeeni, niin Hän antaa teille sen.
Toinen lupaus kertoo meille, että me olemme Hänen valitsemiaan, kaikkine virheinemme.
Ja kaikki meidän ystävämme ovat kutsutut sellaisina kuin he ovat,
ja meidän tulee kasvaa iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesus kutsui meidät ystävikseen, joille hän kertoo kaiken, minkä Isältä Jumalalta on kuullut.
Hän antaa meille käskyn, että me rakastaisimme toisiamme, antaisimme anteeksi toistemme virheet.

Isä, anna meille kuulevat korvat ja anna kärsivällisyyttä ja aikaa pysähtyä
kuuntelemaan Sinua ja lähimmäistemme tarpeita.

Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon olkoon meidän kaikkien kanssa.

Timo Myllylä

Minä rakastan sinua Herra.
Kaikkea mitä olet ja mitä edustat, mitä olet tehnyt ja tulet tekemään.
Rakastan täydellistä rakkauttasi, voimaasi ja rauhaasi. Rakastan uskollisuuttasi ja kärsivällisyyttäsi, viisauttasi ja oikeudenmukaisuuttasi.
Rakastan lempeyttäsi ja herkkyyttäsi, sitä miten kohtaat ihmisen.
Opeta minua. Opeta rakastamaan koko olemuksellani ja sydämelläni, aidosti.
Sinua, lähimmäistäni ja itseäni.

Kiitos, että saan olla sinun omasi. Kiitos, että asut minussa Henkesi kautta. Sinussa minä elän, olen ja hengitän joka päivä, joka hetki. Kiitos, että pysyt vierelläni.
Kiitos, että tiedät elämäni. Johdatat askeleeni ja annat voiman jokaiseen päivään.
Ja kun en jaksa, saan tulla syliisi, jalkojesi juureen ja vain olla siinä, itkeä itkuni.
Kietoutua viittasi liepeisiin. Sinä et muserra särkynyttä ruokoa,
sinun lohdutuksesi kantaa uuteen päivään. Sinä annat tulevaisuuden ja toivon.

Sinä olet. Sinun armossasi on minulle kyllin. Sinun armosi kasvattaa ja nostaa minut ylös,
yhä uudelleen ja uudelleen.
Siihen minä luotan, sen varassa elän ja voin jälleen tulla rohkeasti eteesi.
Sinulla on suunnitelma minun elämälleni, paras mahdollinen.
Sinun kanssasi kuljen vihreällä niityllä ja pimeässä laaksossa.
Kipujenkin kautta sinä kasvatat, senkin hyväksyn ja siihen taivun.
Sinun tiesi on siunauksilla suolattu,
siinä minulla on yltäkylläinen elämä.

…sinä tiedät, että olet minulle rakas.

Minna Tähtelä