2. Kor. 5: 17: ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. (Et voi enää iloita vääryydestä, murehduttamatta Pyhää Henkeä, jonka olet sisimpääsi saanut uudestisyntymisessä) Jakeet 18 – 19: ”Kaikki tämä on Jumalasta, joka Kristuksen kautta on sovittanut meidät itsensä kanssa ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (Mikä luottamus ja rakkauden osoitus Taivaan Isältä luomaansa ja sovittamaansa lastaan ja seurakuntaansa kohtaan. )
Hepr. 12:1-4: ”Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi (sijasta) kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, etteette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne. Ette vielä ole tehneet verille asti vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan.” (Kuta ahkerammin käytämme noita edellä mainittuja lahjoja, sitä useammin sielunvihollinen joutuu perääntymään koska uskonkilpi tulee esteeksi hänen ja meidän väliin. )
1.Kor. 12:1-7: ”Mitä tulee hengellisiin lahjoihin, veljet, en tahdo teidän olevan niistä tietämättömiä. Tehän tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin harhaan johdettuina mykkien epäjumalien luo. Siksi teen teille tiettäväksi, että ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano ”Jeesus on kirottu.” Kukaan ei myöskään voi sanoa: ”Jeesus on Herra”, muuten kuin Pyhässä Hengessä. Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.” Sitten Paavali esittelee yhdeksän armolahjaa, jotka Jumala on antanut omiensa käyttöön seurakunnan rakentumiseksi. Lisäksi hän opettaa kuinka seurakunta muodostuu jäsenistä (yksilöuskovista), joiden päämäärä on kilvoitella keskinäisessä rakkaudessa, toistensa kunnioittamisessa ja Kristuksen sisäisessä tuntemisessa.
12. luvun viimeisessä jakeessa hän kehottaa: ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” Pitkään aikaan en ole ymmärtänyt tämän jakeen merkitystä. Mutta nyt uskon, että tällä verrattomalla tiellä hän viittaa 13. lukuun, joka on kuin oppaaksi tarkoitettu armolahjojen käyttöön, josta hän opettaa 14. luvussa. 1. Kor 13:1-8 Paavali opettaa meillekin rakkauden merkitystä ja korostaa, että hengelliset lahjatkin ovat arvottomia, jos rakkaus puuttuu.
Jeesuksesta sanotaan Filip. 2:7 -8 ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti.” Meidän osamme on myöskin aktiivisesti pyrkiä tyhjentymään itsestämme, ja rukouksemme tulisi olla että Jumala täyttäisi välittömästi sen osan sisimmästämme rakkaudellaan, ettei se jäisi tyhjäksi, sillä vihollinen etsii tyhjää paikkaa jonne voisi tuoda omia joukkojaan. (Mat. 12:44)
1.Kor.14 jakeissa 2,4 ja 6 sanotaan 2: ”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia Hengessä.” 4: ”Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa”. 6: ”Jos nyt tulisin luoksenne, veljet, ja puhuisin kielillä, mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja.” (Nämä jakeet osoittavat mielestäni, että kielillä puhuminen, ellei se ole profetoimista, on tarkoitettu etupäässä henkilökohtaiseen käyttöön. Kaikki muut armolahjat ovat tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi Kristuksen ruumiin =seurakunnan rakentumiseksi. )
Vielä tähän loppuun Novumin määritelmä 1. Kor.13 jakeesta 7: ”Rakkaus ei ole pelkkää kiltteyttä, ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta –mikä usein kyllä sekoitetaan aitoon rakkauteen. Todellinen rakkaus ilmenee ennenkaikkea kestävyytenä. Sen kärsivällisyydellä ei ole rajoja. Rakkautta eivät rajoita ennakkoluulot, sympatiat eivätkä antipatiat.
Kaikki se uskoo – ei tarkoita hyväuskoisuutta, jota on helppo pettää. Apostoli tarkoittaa uskomisella Jumalan lupauksiin ja tekoihin luottamista. Rakkaus ei pidä mitään asiaa toivottomana, eikä anna periksi. Se ei ärsyynny, vaan kestää kaiken. Se on valmis antamaan anteeksi epäoikeudenmukaisuuksia tarvittaessa vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.”
Tavoitellaan edelleen rakkautta ja pyritään innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja varsinkin profetoimisen lahjaa.
Siunattua syksyä!
Toivo Haataja