Happamaton ja hapatus

Israelin kansa söi happamattoman leivän,
pääsiäislampaan sekä katkerat yrtit pelastuessaan Egyptistä. (2. Moos.12:8)
Karitsan teurastuksen jälkeen ulko-oven pihtipielet ja oven päällinen siveltiin karitsan verellä.
Näin veri oli pelastuksen merkkinä, ettei Herra surmaisi kansaansa,
kun hän kulki läpi Egyptin tuomiten sen tuhoon Egyptin jumalien tähden. (2 Moos 12:12-13).
Sana pääsiäinen, ”päsah”tarkoittaa kulkea ohi.

VT:n karitsa oli esikuva Uuden liiton pääsiäislampaastamme Jeesuksesta Kristuksesta,
josta Paavali kirjoittaa 1. Kor 5:7 – 13. Paavali käskee perata pois vanhan hapantaikinan ja
viettää juhlaa happamattomina vilpittömyydessä ja totuudessa. Hän tuo esille,
että hapatus tulee tuomita ja pitää erillään happamattomasta.
Tuomio ei koske maailmassa olevia, vaan kysymyksessä on seurakuntakuri.
Raamatunkohdassa Paavali vertaa seurakuntaa happamattomaan taikinaan ja
Kristus on uhrattu pääsiäislampaana seurakunnan puolesta.
Jeesuksen ensimmäinen temppelissä käynti liittyy pääsiäisjuhlaan. (Luuk 2:41 – 51)
Jeesuksen viimeinen ateria oli pääsiäisateria.

(Mark 14:12 – 16) Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa.
IRT:ssä happamaton kuvaa puhdasta, ja koska Kristus on puhdas sekä koko totuus,
virheetön uhrikaritsamme, niin hänen kauttaan me saamme perata pois saastaisuuden,
hapatuksen. Jeesus käski kavahtamaan fariseusten hapatusta. (Luuk 12:1 – 3)
Fariseus tarkoittaa ulkokultaista, tekopyhyyttä, joka kieltää Jumalan sanan opetuksen.
He opettavat vääriä opetuksia,
heidän ihmisoppinsa eivät pelasta.
Vanhurskaus tulee armosta Jeesuksen veren ansion tähden.
Hapatus on synnin vertauskuva.
Niinkuin epäuskoinen sydän Jumalan silmissä,
niin hapan myös saa alkunsa käymisen seurauksena muodostuneista hapoista,
vallaten vähitellen koko kohteensa.
Ensin vähän maistuu happamalta, mutta lopulta leviää koko taikinaan.
Jeesus varoittaa eksytyksestä, valheesta, väärästä opista. Jos se
pääsee seurakuntaan, se hapattaa uskovat pois Jumalan sanan totuudesta.
Harhaopit ovatkin tunkeutuneet kaikkialle, ja kristityt ovat Jumalan tuomion kohteena,
jossa joukko jaetaan kahtia. Vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit,
Herra tutkii sydämemme aitouden ja totuudellisuuden hänen sanaansa kohtaan.
Sydämen epäusko, vääryys, vilppi tulee esille luopumuksena Raamatun sanaa kohtaan,
kun taassydämen uskon säilyttävät uskovat joutuvat seulaan,
jossa Jumala puhdistaa itselleen palvelijansa,
herättää läheisesti vaeltamaan hänen yhteydessään omaan, syvempään todellisuuteensa.

Pääsiäiskertomuksessa Luukkaan 22. luvussa on vastakkain kaksi herran opetuslasta,
Juudas Iskariot ja Simon Pietari. Tämä kuvaus heistä on myös todellisuutta tänään,
kun Jumalan tuomiot käyvät seurakunnissa jokaisen sydämen läpi.
Molemmat seurasivat Jeesusta palvellen häntä.
Kansa ja kanssapalvelijat eivät tunteneet Juudaksen sydämentilaa,
mutta Herra tiesi sen kieroksi ja valheelliseksi. Juudas oli varas ja kavaltaja. (Joh. 12:4 – 6)
Kavaltaja tarkoittaa henkilöä,
joka anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja, sana kavallus tarkoittaa myös luopumusta.
Juudas nimi tarkoittaa hylkääjää, hylkäsihän hän Herran sanan, Jeesuksen ja totuuden.
Näin käy tänäänkin seurakunnissa Jumalan tuomiossa niille, jotka ovat mielistyneet valheeseen.
He valitsevat eksytyksen, jota kutsuvat herätykseksi. (2. Tess 2:9 – 12, lue jakeet)

Pietari joutui Jumalan sallimaan seulaan, jossa usko näytti loppuneen kokonaan,
mutta Herra sydänten tuntija tiesi, että usko häntä kohtaan ei raukea tyhjiin,
sen osoittaa Luuk. 22:31 – 34: ”…kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”
Pietari tarvitsi kovan seulan, aidon herätyksen, pois omasta itseriittoisuudesta,
että olisi kykenevä palvelemaan Herran laumaa.
Omavanhurskaus olisi valheessa elämistä, joka ei kelpaa Jumalalle.
Mestarin kanssa kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla
todistaa Pietarin sydämen tilan totuuteen, Jumalan sanaan, Jeesukseen. (Joh. 21.luku)

Tuomioissa seurakuntiin tulee esille viljanjyvä akanoista,
happamaton happamasta, totuus valheesta.
Totuuden hylkäävät antautuvat paholaisen valtaan haluineen sen orjuuttamaksi,
joka tapahtuu vähitellen salakavalasti niinkuin hapatus.
Saatana voi lopulta luopumuksen kautta helposti tällaisen uskovan eksyttää tuomion alaiseksi.

Totuuden säilyttävät uskovat ovat tänään seulassa, jolla on iankaikkinen tarkoitus
Jumalan suunnitelmissa heitä kohtaan, saada olla Herran välikappale
hänen huoneensa rakentamisessa, rakkaudessa totuuteen, pyhässä hengessä.
Valinnoilla on suuret seuraukset, koska luopumukseen tai
seulontaan ei kukaan ole valmistautunut kun Jumala ne sallii kohdallemme.

Valvotaan siksi ja kuljetaan rukoillen pysyen Jumalan sanan totuudessa.
Siunattua pääsiäistä sisareni, veljeni.

Juho Yli-Posso